Nyt kun tämä tasa-arvoisuuden äänestys on saatu päätökseen tältä osin, niin on  aika palata arkisiin asioihin. Huomasiko kukaan että samalla kun avioliitolaista käytiin mediamyllytystä ja suuria tunteita herättäviä keskusteluja, niin aivan huomaamatta livahti myös äänestys jostain minun mielestäni tärkeämmästä asiasta kuin lapsilisien leikkaukset. Olen itse ollut erityislapsen yksinhuoltajana ja hoitanut hänen ensimmäiset kolme vuotta kotona siksi että eriryishoitoon tarvittavaa päiväkotia ei ollut paikkakunnalla tarjota. Olin kotona siis kotihoidon tuella, saaden samalla asumistukea, ensimmäisen asteen hoitotukea sekä lapsilisää (tämä hoitotuki muuttui muutaman vuoden jälkeen korotettuun, kun tein kelaan valituksen). Kaikki nämä valtion tarjoamat edut olivat todellakin tarpeen, jotta kykenin lapseni kotona hoitamaan. Mikäli lapselleni oli voitu tarjota kunnalllista hoitopaikkaa, olisi se tullut huomattavasti kalliimmaksi kunnalle sekä varsinkin yhteiskunnalle, eli säästöä syntyi. Tänä päivänä ei ole tarve erityislapsien hoidoissa muuttunut mitenkään, päinvastoin lisääntynyt. Jos tärkeistä rahallisista avuista aletaan nipistämään se tulee johtamaan siihen että kenelläkään ei ole mahdollisuuksia jäädä kotiin hoitamaan jälkikasvujaan, toki täytyy surullisena todeta että ei kyllä ole järin töitäkään, mikä korvaisi kotiinjäämisen. Tässä Suomen taloudellisessa tilanteessa toivoisin hieman enemmän katsetta tulevaisuuteen sekä oikeisiin säästökohteisiin pureutuen, olisiko tiettyjen tahojen palkankorotuksiin, uusien virkojen perustamisiin sekä muutenkin väärinkäytöksiin panostaen mahdollista tehdä säästöjä ?